Sääbriefing

Eilen (9. huhtikuuta) tuli nähtyä ensimmäinen vappusääennuste lööpeissä. Tänään uutisoidaan Eurooppaan ennustetusta viileästä loppukeväästä. Pitkät sääennusteet ovat näemmä tulleet jäädäkseen meidän elämään.

Hupia vai vakava asia?

Vaikka olen ollut sääalalla vasta verrattaen lyhyen aikaa, niin omasta mielestäni useiden viikkojen ja kuukausien sääennusteisiin pohjautuvat uutiset ovat yleistyneet valtaisasti viime vuosien aikana. Nykyään on lähes ihme, jos viikkoon ei näe mediassa pitkästä ennusteesta tehtyä uutista. Toki oli ennen vanhaan sammakkoprofessorin ennusteet hupia tuomassa, mutta viime vuosina painopiste tuntuu siirtyneen silkasta huvista vakavempiin otsikoihin.

Sääennusteiden luotettavuutta voidaan mitata monin eri tavoin. Monet näistä ovat melko teknisiä eli en niihin sen koommin mene. Kuitenkin yleisenä ennustettavuuden rajana pidetään nykyään suunnilleen viikkoa. Tämä ei suinkaan ole vakio, vaan vaihtelee säätyypin mukaan. Joskus voidaan tehdä jopa kahden viikon sääennusteita melko hyvällä luotettavuudella.

Viime vuosina on säätieteessä menty sen verran eteenpäin, että voidaan ajaa viikkojen tai kuukausien päähän ulottuvia sääennusteita. Tämä on tullut mahdolliseksi muun muassa kasvaneen tietokonekapasiteetin myötä. Tällöin ei toki pyritä ennustamaan yksittäisen päivän säätä vaan ennemminkin säätyyppiä (epävakaista/poutaa, lämmintä/kylmää jne). Ennusteessa säämallia ajetaan yleensä kymmeniä kertoja hieman asetuksia ja alkuarvoja muuttaen ja lopulta otetaan ajojen keskiarvo, jota sitten verrataan pitkän ajan keskiarvoihin.

Tarve on suuri

Miksi näitä pitkiä sääennusteita pitäisi tehdä? Niille on suuri kysyntä ja taloudelliset hyödyt voivat olla valtaisia. Maanviljelijät tietäisivät jo hyvissä ajoin miten varautua tulevaan kasvukauteen, VR tietäisi kuinka monta vaihteita putsaavaa työntekijää tarvitaan, vanhainkodit osaisivat varautua kesän poikkeuksellisen koviin helteisiin jne.

Eli selvästi pitkille ennusteille on suuri tarve. Niinpä näitä ennusteita on alettu kehittämään. Nyt tullaankin asian ytimeen: pitkät ennusteet eivät kertaheitolla voi millään yltää “normiennusteiden” luotettavuuteen.

Olen monesti törmännyt viesteihin, että “miksi ihmeessä näitä pitkiä ennusteita tehdään kun ne eivät ikinä osu oikeaan”. Jos tuolla tavalla oltaisiin ajateltu 30 vuotta sitten, olisi meillä edelleenkin vain parin päivän sääennusteita käytettävissä koska “eihän viikon päästä olevaa säätä voida millään ennustaa – se on noituutta se”. Vain tutkimalla ja kehittämällä voidaan mennä eteenpäin ja juuri sitä tehdään parhaillaan pitkien sääennusteiden osalta. Eli kyllä pitkät ennusteet ovat jo paikoin varsin hyviä, etenkin tropiikissa. Hiljalleen vuosien kuluessa myös täällä keskileveysasteilla niiden osuvuus paranee, vaikka aina ei tältä tuntuisi. Kuinka pitkään joudutaan odottamaan, että ne yltävät nykypäivän viiden vuorokauden ennusteiden tasolle? Vain aika näyttää. Uskon kuitenkin, että joskus tähänkin päästään. Ja siihen päästään vain tutkimalla ja kehittämällä.

Vastuu käyttäjällä

Useat pitkiä ennusteita tekevät instituutiot ovat laittaneet mallituloksensa nettiin kaikkien nähtäville. Tämä on kansalaisten kaipaamaa avoimuutta ja vastinetta verorahoilleen. On kuitenkin muistettava erittäin tärkeä seikka: nämä tuotteet ovat siis vielä lähestulkoon kaikin tavoin tutkimustuotteita – eivät operatiivisia virallisia ennusteita. Tämän mullistavan sääennusteiden pituuden kasvun häikäiseminä ovat jotkin tahot, erityisesti tietyt mediatahot, alkaneet käyttää niitä kuin ne olisivat yhtä luotettavia kuin lyhyet ennusteet (osalla tämä on tietoinen, osalla tiedostamaton valinta).

Jonkinlainen analogia tuntuu olevan, että annetaan lapselle lelu, mutta ei kerrota, että mikä se on tai mitä sillä tehdään. Toisaalta, vaikka kerrottaisiin, ei lapsi välttämättä kuuntele – ja tekee sillä kuitenkin mitä itse haluaa.

Pitkien ennusteiden kehittymistä tulee seurata ja niistä tulee saada puhua. On kuitenkin AINA pidettävä mielessä se asia, että ne ovat vielä vuosien ajan tutkimusasteella eikä niistä tule vetää liian suuria johtopäätöksiä tai aina vaan valittaa, että “taas ne on pielessä – eivät ne meteorologit ja tutkijat vaan osaa”. Erityisen huolestuttavaa on se, että pitkiä ennusteita julkaistaan uutisina. Lyhyet sääennusteet uutisina vielä ymmärrän ja hyväksyn, mutta pitkiä en.

Voidaanko tälle ilmiölle tehdä mitään? Tulisiko kaikki pitkät ennusteet ottaa pois netistä? Tällöin alkaisi valitus siitä, että jälleen kansalaisilta pimitetään verorahoin tuotettua tietoa. Lisäksi tällöin syntyisi yksi toistaan epäilyttävempiä yrityksiä, jotka huomaavat tämän markkinaraon – sillä kyllä aina joku maksaa saadakseen pitkän ennusteen käsiinsä (oli se oikeassa tai väärässä).

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on ollut muistuttaa siitä, että miten pitkiin ennusteisiin tulee suhtautua. Niitä saa ja voi seurata omaksi huvikseen tai ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Niihin ei kuitenkaan saa suhtautua kuin raamattuun “yhtenä totuutena”, mutta niitä ei myöskään pitäisi mielestäni kritisoida. Pitkissä ennusteissa on siis pohjimmiltaan kyse uusista tulevaisuuden tuotteista, joita parhaillaan kehitetään, ja joiden alustavia tuloksia annetaan ihmisten nähtäville. Jokaisen tulisi siis miettiä, että miten niitä tuotoksia tulee käyttää oikein.