Sääbriefing

Tammikuun loppu ja helmikuun alku kuluivat kipakoiden pakkasten kanssa. Loppujen lopuksi tuo kylmä kausi näyttää kuitenkin jäävän varsin lyhyeksi, sillä keskipitkät sääennusteet näyttävät säätyypin olevan enempi matalapainevoittoisempi kuin mihin viime viikkoina on totuttu.

Polaarimatala Etelä-Itämerellä

Palataan vielä ajassa taaksepäin vajaa pari viikkoa. Tuolloin saatiin kokea melko harvinainen polaarimatala Itämerellä. Ennusteet osuivat kohtuu hyvin kohdalle tämän tapauksen kanssa. Alla on satelliittikuvan ja tutkakuvan yhdistelmä perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään 3.-4. helmikuuta.

Lähde: Ilmatieteen laitos / EUMETSAT

Valitettavasti tutkakuvaa ei ollut saatavilla Baltian maista, joten systeemin itäpuolisko jää tutkakuvalta pääosin peittoon. Silti mesoskaalan matalapaine on selviö ja tapauksessa oli paljon polaarimatalille tyypillisiä ominaisuuksia. Yksi karkeahko sääntö on, että tuulen nopeudet tulisivat olla vähintään 17 m/s. Rannikoilla olleet 10 m/s keskituulihavainnot eivät osuneet pahimpaan kohtaan enkä ainakaan tähän hätään ehtinyt etsiä mahdollisia laivahavaintoja. Sen sijaan yksi apu löytyi. Trooppisten myrskyjen tuulien arvioinnissa käytetään muun muassa satelliitilla saatavia ASCAT -instrumentin tuottamia tietoja. Noin 840 km korkeudessa viilettävässä satelliitissa on eräänlainen tutka, joka skannaa merenpinnan ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida merenpintaan häiriöitä aiheuttavien tuulien nopeutta ja suuntaa. Alla on perjantai-illalta yksi kooste.

Lähde: NOAA / EUMETSAT

ASCATin perusteella yllä olevassa kuvassa on arviolta 15 m/s puhaltavia tuulia polaarimatalan koilliskulmassa. Koska kyseessä on yksittäinen ajanhetki, voidaan olettaa, että paikoin ylitettiin myös tuo polaarimatalilta epävirallisesti vaadittu 17 m/s.

Testailin vielä miten WRF säämalli suoriutui systeemin ennustamisesta. Ennen polaarimatalan muodostumista malli sai otuksen useassa ajossa kehitettyä. Niinpä ajoin mallin vielä kovemmilla asetuksilla keskitettynä Etelä-Itämerelle. Yksityiskohdista kiinnostuneille tiedoksi, että mallin horisontaalinen erotuskyky oli noin 3,33 km ja pystytasoja oli 60. Laskentapisteitä oli siis yhteensä hieman yli 6 miljoonaa ja malli raksutti kotikoneella noin 18 tuntia.

Mallin alkuhetkillä näkyy ns. spin-up efekti, jolloin malli “kehittää sään”. Hetken aikaa kestää, ennen kuin yhtälöt loksahtavat kohdilleen. WRF sai aika mainiosti polaarimatalan kehityksen kuvattua sekä tutka/satelliittikuvassakin nähdyn hetkittäisen “silmän”. Mallin arvion mukaan keskituuli oli kovimmillaan merellä noin 17-18 m/s, hetkellisesti ehkä jopa 20 m/s.

Niille joita polaarimatalat kiinnostavat enempikin, suosittelen allekirjoittaneen joitakin vuosia vanhaa kandityötä polaarimatalien ja Välimeren “hurrikaanien” yhtäläisyyksistä ja eroista. Kyhäsin PDF:n eri tiedostoista, joten sivunumerot eivät ole aivan kohdillaan.

Talvesta ei muodostu kylmää

Hypätään polaarimatalista takaisin menneeseen nykyhetkeen. Talvitilastoihin lasketaan aina mukaan joulu-, tammi- ja helmikuu. Kohta alkaa jo helmikuukin olla paketissa, joten nyt alkaa olla jo selvää, että kuluvasta talvesta ei Suomessa muodostu ainakaan tavanomaista kylmempää. Todennäköisesti talvi on siis joko “tavanomainen” tai hieman tavanomaista leudompi. Päivittäisarvoista laskettuna helmikuun puoliväliin mennessä talvi on ollut reilun asteen verran pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Kun ennusteet seuraavalle viikolle/parille eivät näytä mitään erityisen kylmää, niin ihmeitä täytyy tapahtua, että tuo arvio menee pieleen.

Ainakin etelässä asustelevat ovat voineet aurinkoisina hetkinä huomata, että kyllä se arska jo hieman lämmittää. Kyhäsin nopsasti esimerkin kuinka lämpötilaerot yön ja päivän välillä kehittyvät vuoden mittaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvasta nähdään, että joulukuussa ja tammikuussa yö- ja päivälämpötilojen ero on keskimäärin hyvin pieni, vain noin asteen luokkaa. Helmikuussa alkaa tasainen nousu näissä lämpötilaeroissa eli aurinko alkaa jo vaikuttamaan lämmittävästi. On syytä huomauttaa, että kuvaajassa on mukana kaikki päivät, myös pilviset. Niinpä aurinkoisina päivinä ero yön ja päivän välillä voi olla paljonkin näitä lukemia suurempi.

Maksimi osuu toukokuulle, joka onkin yleensä kuukausista yksi kuivimmista ja aurinkoisimmista. Lisäksi auringon energiasta suurempi osuus menee tällöin ns. havaittavan lämmön vuon kasvattamiseen eikä latentin lämmön vuohon (verrattuna myöhempään kesään). Eli kun maa on toukokuussa kuivaa ja kasvillisuus on vasta heräämässä, pystyy aurinko nostamaan ilman lämpötilaa tehokkaammin kun energiaa ei mene kovin paljoa veden haihduttamiseen maaperästä tai kasvillisuuden pinnoilta.

Summa summarum: Kevättä kohti ollaan menossa ja melko todennäköisesti talven kylmimmät hetket ovat nyt takanapäin. Yllä olevasta käyrästäkin ilmenee, että lämpötilat lähtevät etelässä tyypillisesti nousuun helmikuun puolessa välissä. Toisaalta kyllä ainakin yksittäisiin kylmiin öihin on syytä varautua vielä koko maassa. Vaikka kireät pakkaset alkavat nyt selvästi muuttua epätodennäköisemmiksi päivisin, voivat yöt olla vielä maaliskuussakin varsin kylmiä.

Noin 15 astetta tavanomaista kylmempi arktinen ilmamassa on parhaillaan päällä. Ilmanpainekin on välillä käväissyt poikkeuksellisen korkeissa lukemissa. Nämä ovat johtaneet toistaiseksi talven alimpiin lämpötilalukemiin kun Kuusamossa mitattiin torstaina -39,2 astetta.

Etelässä on ollut selvästi tätä lauhempaa, mutta täällä tuuli onkin ollut selvästi voimakkaampaa. Pakkasen purevuus onkin vastannut noin -30 astetta. Kylmässä ilmassa on sula meri kehittänyt sankkoja lumikuuroja eri puolille Itämerta. Lisäksi kylmä ilma sai aikaan heikkoa merisavua ainakin Helsingin edustalla, jossa oli vielä paikoin sulaa:

Yllä on videota Helsingin Uunisaaresta torstaiaamulta. Lämpötila oli noin -19 astetta ja tuuli noin 7-10 m/s.

Kylmää eri puolilla Eurooppaa, mutta lämmintä Pohjois-Amerikassa

Kylmää ilmaa on levinnyt pitkälle Länsi-Eurooppaan saakka. Edellisen postauksen 850 hPa ilmamassan lämpötilaminimien seuraksi tein viimeisten 51 vuoden ajalta kahden metrin lämpötilaminimien kuvan. Kyseessä on E-OBS tietokannan datasta tehty kuva, jossa varsinaiset havainnot on interpoloitu Euroopan alueelta. Kaikkia havaintoasemia eri puolilta Eurooppaa ei ole käytetty, joten jotkin alhaiset lukemat ovat voineet jäädä pois. Lisäksi interpolointi aina vähän tasoittaa ääriarvoja. Silti tästä saadaan karkea kuva siitä, että kuinka alhaisia lukemia eri puolilla Eurooppaa on viimeisten noin 50 vuoden aikana havaittu.

Alhaisimmat lämpötilat vuosilta 1961-2011. Data: E-OBS

En kunnolla ehtinyt verrata nyt viime päivinä havaittuja lämpötiloja itse kuvassa oleviin, mutta noin äkkivilkaisulla ei ainakaan laajalti ole yllä oleviin lukuihin vielä päästy.

Jos Eurooppa hytisee kylmyydessä, niin on hytisty myös Alaskassa. Siellä on viime päivinä ollut myös erittäin kylmää. Fort Yukonissa lämpötila laski jopa -54 asteeseen. Silti Alaska tekee poikkeuksen mantereella, sillä yleisesti Pohjois-Amerikassa on viime aikoina ollut erittäin lämmintä.

Ilmamassan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta perjantaina 3. helmikuuta. Kuva: Wetterzentrale

Kuvasta nähdään, että kyllä sitä suhteessa lämmintäkin ilmaa löytyy yllin kyllin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Esimerkiksi Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa oli keskiviikkona huikeat +22 astetta, kun tyypillisesti ylletään helmikuussa ehkä noin +7 asteeseen.

Potentiaalinen polaarimatala

Palataan vielä lopuksi Eurooppaan ja Itämerelle. Nyt muutaman päivän ajan osa numeerisista malleista on näyttänyt, että Itämeren eteläosaan saattaa perjantaina kehittyä polaarimatala. Ne syntyvät yleensä kun erittäin kylmää ilmaa virtaa jääpeitteiseltä alustalta sulan meren ylle. Tällöin alueelle alkaa kehittyä sankkoja lumikuuroja, jotka voimistuvat ajan mittaan. Otollisissa olosuhteissa ilmanpaine alkaa laskea ja syntyy pienen mittakaavan matalapaine. Tämä prosessi entisestään edistää lämmön ja kosteuden vapautumista merestä ja niinpä matalapaine saattaa alkaa nopeasti voimistumaan. Kaikkein hienoimmissa tapauksissa polaarimatalissa esiintyy hurrikaaneille tyypillinen pilvetön silmä ja sen ympärillä spiraalimaisesti keskuksesta erkanevia lumikuurojonoja.

Polaarimatala Barentsin merellä helmikuussa 1987. Kuva: Wikipedia / NOAA

 Aivan yhtä hienoon otukseen ei varmaankaan perjantaina päästä. Vielä on epävarmaa, että pääseekö polaarimatala syntymään Itämerelle, mutta ainakin hienohilamallit ovat sellaista välillä vilautelleet.

Yksi hirlam-mallin ennuste perjantaille. Kuva: Ilmatieteen laitos

Myös itse pyöräyttämäni WRF-malli on saanut jotain vastaavaa aikaiseksi viimeisimmissä ajoissaan:

Polaarimatala WRF mallissa

Mielenkiinnolla odotan mitä perjantaina näkyy tutka- ja satelliittikuvissa. Oma veikkaus on, että kyllä Itämerelle jonkinlainen polaarimatalan kaltainen matalapaine syntyy, mutta ehkä ei kuitenkaan aivan yhtä klassista tai näyttävää tapausta kuin tuo vuoden 1987 tapaus. Viimeisimmät ajot ovat näyttäneet, että otus syntyisi sen verran lähelle rannikkoa, että se ei ehtisi olla tarpeeksi kauan aikaa meren yllä. Nähtäväksi jää miten käy.

Iltapäivälehtien otsikointityyliä noudattaen joulukuun säätä joku voisi kutsua oudoksi. Mielenkiintoiseksi sitä ainakin voi kutsua, sillä varsin monenlaista sääilmiötä on näin vuoden loppuun osunut.

Hyvin lämmin joulukuu

Joulukuun keskilämpötilasta muodostui koko Suomessa harvinaisen korkea, paikoin jopa poikkeuksellisen korkea. Kaikkein suurin poikkeama tavanomaiseen on ollut maan pohjoisosassa, jossa on ollut jopa 8..9 astetta tavanomaista lämpimämpi joulukuu. Koko Suomen keskilämpötila oli noin 7 astetta tavanomaista korkeampi. Kun verrataan Suomen keskiarvoa menneiden vuosien joulukuihin, löytyy 1900-luvun alusta alkaen ainoastaan vuosien 1929 sekä 2006 joulukuut, jotka olivat suurin piirtein yhtä lämpimiä. Tänään tiedotettiinkin myös, että edellisen kerran Itämeressä on tähän aikaan vuodesta ollut yhtä vähän jäätä 1930 tammikuun alussa. Niinpä 1929 joulukuun lämmöt johtivat samanlaiseen tilanteeseen kuin tälläkin kertaa.

Termisen talven alkamista saatiin odottaa maan eteläosassa ja suuressa osassa maan keskiosaa ainakin joulukuun loppuun saakka. Niinpä termisen talven alku onkin noin 1-2 kuukautta tavanomaista myöhässä.

Tilastollinen ensilumi ei ehtinyt sataa Helsinkiin edes vuodenvaihteeseen mennessä. Parhaillaan tammikuun toisena päivänä lunta on tuprutellut pitkästä aikaa kunnolla myös Helsingin keskustaan. Näin ollen on todennäköistä, että huomisaamuna lunta on Helsingin Kaisaniemessä tarpeeksi, jotta se lasketaan mukaan ensilumen tilastoihin. Tämä on Helsingin Kaisaniemen myöhäisin tilastoidun ensilumen saapumisajankohta noin 100 vuoden mittaushistoriassa. Ainut hankaluus vanhoihin havaintoihin verrattaessa on se, että muinoin ihminen suoritti lumensyvyyshavaintojen teon kun nykyään sen tekee automaatti tietyllä virhemarginaalilla. Niinpä nämä menetelmät eivät ole täysin verrattavissa keskenään.

Paikoin ennätyksellisen sateinen joulukuu

Yksi mielenkiintoisimmista joulukuun “ilmiöistä” oli lähes tauoton sade etenkin maan eteläosassa. Suurin kuukausisade, Kemiönsaaren 190 mm, ylittää entisen “Suomen ennätyksen” useilla kymmeneillä millimetreillä. Tyypillisesti maan eteläosassa joulukuun sademäärä on tyypillisesti noin 60 mm luokkaa, joten paikoin sadetta tuli jopa kolminkertainen määrä tavanomaiseen sademäärään verrattuna. Jotain sademäärästä kertoo se, että esimerkiksi yhtenäkään vuosien 2009 ja 2010 kesäkuukausista ei satanut yhtä paljon kuin Kemiönsaaressa nyt joulukuussa. Kesäkuukaudet ovat meillä sademääriltään suurimpia rankkojen ukkossateiden vuoksi.

Pitkäikäisistä havaintoasemista joulukuun sade-ennätys rikottiin muun muassa Kaarinassa, Hangossa, Salossa, Helsinki-Vantaalla, Lohjalla, Jokioisilla ja Kouvolassa.

Harvinaisen myrskyisä joulukuu

Myrskypäiviä kertyi joulukuulle 11 kappaletta. Edellisen kerran yhtä monta myrskypäivää oli Suomen merialueilla vuonna 2003. Erityisesti tullaan muistamaan tapaninpäivän ja Hannun päivän myrskyt, joiden vuoksi sähköttä oli joidenkin arvioiden mukaan yhteensä yli 300 000 kotitaloutta. Tapaninpäivän myrskyä vastaava myteri oli edellisen kerran marraskuussa 2001 Janika-myrskyn muodossa. Kesän 2010 Astaa, Veeraa jne. ei lasketa, sillä ne olivat rajuilmoja, joissa ukkospuuskat aiheuttivat vahingot. Eli kyseessä oli aivan eri ilmiö.

Tapaninpäivän myrskyssä mitattiin puuskassa jopa 31,5 m/s Espoon Sepänkylässä. Yhtä kovia puuskahavaintoja ei maan etelä- ja keskiosan maa-asemilla ole talvimyrskyissä havaittu noin 10 vuoden puuskamittaushistorian aikana. Kesän 2010 rajuilmoissa mitattiin kuitenkin vielä hieman kovempia lukemia.

Harmittavasti myrsky katkoi myös joidenkin havaintoasemien sähköt ja niinpä joiltakin Lounais-Suomen asemilta jäivät puuskat mittaamatta kovimman myterin aikaan. Koostin 10 minuutin välein tehdyistä puuskahavainnoista animaation sekä tapaninpäivän, että Hannun päivän myrskyistä:

Havainnot: Ilmatieteen laitos

Vuosi 2011 yksi mittaushistorian lämpimimmistä

Helmikuun 2011 jälkeen ei moni olisi uskonut, että vuoden keskilämpötila yltää mihinkään erikoisiin lukemiin. Toisin kävi. Maaliskuusta joulukuulle jokaisen kuukauden keskilämpötila oli Suomessa tavanomaista korkeampi. Vuosi oli erityisen lämmin Lapissa, jossa keskilämpötila oli 2…3 astetta tavanomaista korkeampi.

Edellisen kerran yhtä korkea koko maan vuosikeskilämpötila oli vuonna 1989 ja ainut lämpimämpi vuosi Suomen säämittaushistoriassa oli vuosi 1938.

Vettä on tullut Helsingissä nyt vuorokauden putkeen, lämpötila kieppuu +4..+5 asteen tienoilla ja jouluun on vajaa viikko.

Paikoin harvinaisen leuto ja poikkeuksellisen sateinen joulukuun alku

Joulukuun alkupuoli on ollut Suomessa hyvin leuto. Viidenteentoista päivään mennessä kulunut joulukuu on ollut Suomessa keskimäärin noin kuusi astetta tavanomaista leudompi. Tämä ei kuitenkaan ole vielä poikkeuksellisen leuto joulukuun aloitus, sillä vastaavanlaisia jaksoja löytyy noin 4-5 kpl viimeisten 50 vuoden ajalta.

Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vesihöyryä kuin kylmään ilmaan. Tämän vuoksi kesäisin sademäärät ovat selvästi suurempia kuin talvisin. Koska joulukuu on ollut hyvin leuto, myös sademäärät ovat päässeet kasvamaan suuriksi. Kuukauden puoliväliin mennessä joillakin Etelä-Suomen havaintoasemilla joulukuun alku on ollut sateisin ainakin 50 vuoteen. Myös esim. Rovaniemellä sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuria.

Viikonloppuna saapui etelästä laaja matalapaineen alue, joka aiheutti mm. Ranskassa tuulituhoja. Tämä matalapaine on jäänyt täyttymään Suomen läheisyyteen ja sen myötä sää on lauantaina ja sunnuntaina ollut laajalti sateista. Lauantain suurin sademäärä mitattiin Helsingin Kumpulassa, jossa vettä kertyi vuorokaudessa noin 22 millimetriä.

Sateita on siis saatu viime päivinä etenkin maan eteläosassa. Viiden vuorokauden sadesumma ylittääkin etelärannikolla yleisesti yli 30 mm.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Kouvolan Anjalassa on sadetta kertynyt 1.12.-17.12. välisenä aikana noin 120 millimetriä kun tyypillinen koko joulukuun sademäärä on noin 60 mm. Eli siellä on kertynyt jo tuplat tavanomaiseen joulukuuhun verrattuna. Suurin Suomessa mitattu joulukuun sadekertymä on vuonna 1974 Pohjankurussa mitattu 159 mm. Tätä menoa tuo ennätys on kyllä vaarassa mennä rikki. Loppukuun aikana on tulossa vielä useampi sadealue, joten useampi kymmenen millimetriä sadetta on vielä hyvinkin mahdollista.

Termisen talven alku viivästyy entisestään etelässä

Kuvapohja: Ilmatieteen laitos

Yllä on väritettynä termisen talven tyypillinen alkamisajankohta. Mustalla viivalla piirsin tilanteen tällä hetkellä olettaen, että viivan pohjois- ja itäpuolella ei enää tule pidempää suojasään putkea. Kuvasta nähdään, että esimerkiksi Etelä-Savossa termisen talven alku on jo noin 1,5 kk myöhässä. Aivan etelässäkin terminen talvi on jo noin kuukauden myöhässä tavanomaisesta.

Joulun lumitilanne

Suurin mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä siihen, että missä vietetään valkea joulu. Jouluaattoon on vajaa viikko, joten nyt voidaan alkaa tekemään ensimmäisiä arvioita asian suhteen.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Yllä on sunnuntaiaamun tilanne lumensyvyyden suhteen. Kartta on hieman repaleinen. Länsi- ja etelärannikolla on laajalti lumetonta kuten myös Kaakkois-Suomessa. Toisaalta alkukuun sankoissa lumikuuroissa kertyi paikoin maan lounaisosiin reippaasti lunta ja niinpä esimerkiksi Hämeenlinnan Pirttikoskella lunta oli sunnuntaina aamulla maassa 13 cm kun taas Jokioisten asemalla muutaman kymmenen kilometrin päässä lunta oli vain sentti. Tämän vuoksi joulun lumensyvyyksistä on vaikea puhua yleisellä tasolla kun paikallisesti voi jo nyt olla suuria eroja. Eli jos ennustettaisiin, että maan eteläosassa tulee yleisesti musta joulu, voi kuitenkin paikkapaikoin vanhoista lumikertymistä olla hyvinkin jäljellä vielä useita senttejä.

Mutta mitä mallit näyttävät alkavan viikon sään puolesta? Matalapaine pörrää vielä Suomen yllä alkuviikollakin. Maan eteläosassa sateet tulevat pääosin vetenä, maan keskiosassa räntänä ja lumena. Näyttää siltä, että viikon puolivälin paikkeilla on sateissa taukoa, mutta lopulta joulun valkeuden määrää myöhään torstaina tai perjantaina lännestä saapuvat sateet.

GFS mallin tuoreimman ajon mukaan sateet alkavat suurelta osin lumena tai räntänä, mutta muuttuvat maan etelä- ja keskiosassa lopulta vedeksi.

Euroopan keskuksen malli tuo kaksi sadealuetta, toisen torstai-iltana ja toisen aattoaamuksi. Ensimmäisessä aallossa ECMWF tuo sateet lähes kauttaaltaan lumena. Aattona saapuvat sateet olisivat etureunaltaan lunta, mutta muuttuisivat lännessä lopulta vedeksi. Maan eteläosassa suurin osa sateista tulisi vetenä.

Tällä hetkellä uskaltaisi ehkä veikata, että Pohjois-Karjalasta kohti Merilappia ulottuvan alueen pohjoispuolella valkea joulu on lähes takuuvarma. Kanta-Hämeestä, Pirkanmaan kautta Keski-Suomeen ulottuu melko todennäköisesti lumisempi kaistale vanhojen lumikertymien vuoksi. Etelä- ja länsirannikolla veikkaus on tällä hetkellä mustan joulun suuntaan. Muualla maan etelä- ja keskiosan sisämaassa saadaankin sitten vielä jännittää miten käy.

Täytyy muistaa, että lämpötilojen nuokkuessa nollan tietämillä voi pienikin matalapaineen/sadealueen reitin muutos saada aikaan suuriakin muutoksia lumensyvyyteen. Niinpä kyllä rannikoillakin valkea joulu on vielä mahdollinen, joskin hieman epätodennäköisempi kuin musta joulu.

Lämmin lokakuu on paketissa. Kuinka lämmin se oikeasti olikaan ja kuinka pitkään tätä tavanomaista lauhempaa säätä on jo jatkunut?

Kulunut lokakuu oli harvinaisen lämmin

Alustavien tietojen mukaan lokakuun keskilämpötila oli Suomessa noin 2,6 astetta tavanomaista korkeampi. Kyseessä on tiettävästi viidenneksi lämpimin lokakuu viimeisten 50 vuoden aikana. Edellinen lämpimämpi lokakuu Suomen mittakaavassa oli vuonna 2000. Kaikkein lämpimintä tavanomaiseen verrattuna oli tällä kertaa paikoin Itä- ja Pohjois-Lapissa, joissa poikkeama oli jopa yli neljä astetta. Maan etelä- ja keskiosassa poikkeama oli pääosin 2-2,5 astetta. Sademäärien osalta lokakuu oli maan etelä- ja keskiosassa pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Lapissa sen sijaan satoi selvästi tyypillistä lokakuuta enemmän, paikoin jopa kaksinverroin.

Lämpöputki kestänyt pitkään

Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleen Suomessa tavanomaista lämpimämpiä (verrattuna 1971-2000 pitkän ajan keskiarvoihin). Tarkastellaan hieman poikkeamia pidemmällä ajanjaksolla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvassa on siis vuodesta 1961 alkaen lämpötilapoikkeamat vuosien 1971-2000 pitkän ajan keskiarvoista. Koska yksittäisten kuukausien poikkeamakuva tuotti liian vaikeaselkoisen ja pienillä viiruilla varustetun kuvan, otin niistä poikkeamista kolmen kuukauden liukuvan keskiarvon. Kuvasta erottaa helposti esimerkiksi 1980-luvun puolivälin kylmät talvet, 2007-2008 ennätyslämpimän talven sekä edeltävät kaksi kylmää talvea. Merkille pantavia ovat 2000-luvulla esiintyvät lukuisat positiiviset anomaliat. Niinpä tein näistä vielä tarkemman kuvaajan.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Yllä olevasta kuvaajasta selviää, että 2000-luvulla lämpötilapoikkeama 1971-2000 keskiarvoihin on ollut positiivinen 73% kuukausista ja negatiivinen 27 % kuukausista (yksinkertaisuuden vuoksi en tässä ottanut huomioon lämpötiloiltaan tavanomaisia kuukausia). Kaikki -2 astetta tai kylmemmät poikkeamat ja kaikki yli +4 astetta tai lämpimämmät poikkeamat ovat olleet jokin lokakuu-maaliskuu kuukausista. Tämä oli oletettavissakin, sillä talvikuukausina lämpötilan vaihtelu on suurinta. Huhtikuu-syyskuu jaksolla poikkeamien vaihteluväli oli -1,5 asteesta +3,6 asteeseen.

Nyt on siis kahdeksan kuukautta mennyt tavanomaista lämpimämmissä merkeissä (Suomea kokonaisuutena ajatellen). Viimeksi yhtä pitkä “lämmin putki” oli lokakuusta 2008 toukokuuhun 2009. Vuonna 2006 oli jopa 10 kk putkeen tavanomaista lämpimämpää (huhtikuu-tammikuu).

Viimeiset kuusi kuukautta (toukokuu-lokakuu) ovat jaetulla kakkossijalla vuodesta 1900 alkaen laskettujen puolivuotiskausien listassa (absoluuttisessa mielessä, ei poikkeamien osalta). “Kärkisijaa” pitää vuoden 1937 toukokuu-lokakuu, joka oli tämänvuotista noin 0,2 astetta lämpimämpi.

Kuten yllä olevista kuvista nähdään, ei 1971-2000 vertailukausi enää anna täyttä kuvaa nykyilmastosta ja sen kylmistä ja lämpimistä kuukausista. Tarvetta onkin uudelle 1981-2010 vertailukaudelle. Se on valmisteilla ja otetaan käyttöön “when it’s done”.

“Helleilmamassaa”

Jotain tällä hetkellä koettavasta lämmöstä kertoo se, että tiistaina Suomeen saapuu ns. “helleilmamassaa”. Eli jos yhtä lämmintä ilmaa saapuisi keskikesällä, voitaisiin päästä jopa hellelukemiin. Nyt auringon heikko vaikutus ja runsas pilvisyys pitävät lämpötilat selvästi alemmissa lukemissa. Silti ollaan reippaasti keskimääräistä korkeammissa lukemissa. Esimerkiksi loka-marraskuun vaihteessa etelässä päivän ylin lämpötila on tyypillisesti +5 asteen tienoilla, rannikoilla asteen pari enemmän. Nyt maanantaina päästiin Ahvenanmaalla ja Kaarinassa jopa yli +12 asteen. Helsingin Kaisaniemessäkin mitataan tyypillisesti tähän aikaan vuodesta päivällä noin +6,5 astetta, mutta tänään mittariin kilahti +11,6 astetta. 

Lauhaa lähitulevaisuudessakin

Mitään erikoisempaa muutosta Suomen säähän ei ole tiedossa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että loppuviikolla Suomen ylle alkaa vahvistua korkeapaine. Niinpä sen länsipuolitse virtaa pohjoiseen Keski-Euroopasta hyvin lämmintä ilmaa kun taas itäpuolitse arktisen kylmää ilmamassaa valuu etelämmäksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi, etenkin läntinen osa maata kuuluu tavanomaista lämpimämpään ilmamassaan ja itärajalla saattaa välillä käväistä hieman viileämpää ilmamassaa. Se kaikkein kylmin ilma on tosin matkaamassa enempi Ural-vuoria kohti. Ilmamassojen lämpötilaero Suomen länsi- ja itäpuolen (Norja vs. Ural-vuoret) välillä saattaapi viikonloppuna olla jopa yli 25 astetta.