Polaarimatala Etelä-Itämerellä

Palataan vielä ajassa taaksepäin vajaa pari viikkoa. Tuolloin saatiin kokea melko harvinainen polaarimatala Itämerellä. Ennusteet osuivat kohtuu hyvin kohdalle tämän tapauksen kanssa. Alla on satelliittikuvan ja tutkakuvan yhdistelmä perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään 3.-4. helmikuuta.

Lähde: Ilmatieteen laitos / EUMETSAT

Valitettavasti tutkakuvaa ei ollut saatavilla Baltian maista, joten systeemin itäpuolisko jää tutkakuvalta pääosin peittoon. Silti mesoskaalan matalapaine on selviö ja tapauksessa oli paljon polaarimatalille tyypillisiä ominaisuuksia. Yksi karkeahko sääntö on, että tuulen nopeudet tulisivat olla vähintään 17 m/s. Rannikoilla olleet 10 m/s keskituulihavainnot eivät osuneet pahimpaan kohtaan enkä ainakaan tähän hätään ehtinyt etsiä mahdollisia laivahavaintoja. Sen sijaan yksi apu löytyi. Trooppisten myrskyjen tuulien arvioinnissa käytetään muun muassa satelliitilla saatavia ASCAT -instrumentin tuottamia tietoja. Noin 840 km korkeudessa viilettävässä satelliitissa on eräänlainen tutka, joka skannaa merenpinnan ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida merenpintaan häiriöitä aiheuttavien tuulien nopeutta ja suuntaa. Alla on perjantai-illalta yksi kooste.

Lähde: NOAA / EUMETSAT

ASCATin perusteella yllä olevassa kuvassa on arviolta 15 m/s puhaltavia tuulia polaarimatalan koilliskulmassa. Koska kyseessä on yksittäinen ajanhetki, voidaan olettaa, että paikoin ylitettiin myös tuo polaarimatalilta epävirallisesti vaadittu 17 m/s.

Testailin vielä miten WRF säämalli suoriutui systeemin ennustamisesta. Ennen polaarimatalan muodostumista malli sai otuksen useassa ajossa kehitettyä. Niinpä ajoin mallin vielä kovemmilla asetuksilla keskitettynä Etelä-Itämerelle. Yksityiskohdista kiinnostuneille tiedoksi, että mallin horisontaalinen erotuskyky oli noin 3,33 km ja pystytasoja oli 60. Laskentapisteitä oli siis yhteensä hieman yli 6 miljoonaa ja malli raksutti kotikoneella noin 18 tuntia.

Mallin alkuhetkillä näkyy ns. spin-up efekti, jolloin malli “kehittää sään”. Hetken aikaa kestää, ennen kuin yhtälöt loksahtavat kohdilleen. WRF sai aika mainiosti polaarimatalan kehityksen kuvattua sekä tutka/satelliittikuvassakin nähdyn hetkittäisen “silmän”. Mallin arvion mukaan keskituuli oli kovimmillaan merellä noin 17-18 m/s, hetkellisesti ehkä jopa 20 m/s.

Niille joita polaarimatalat kiinnostavat enempikin, suosittelen allekirjoittaneen joitakin vuosia vanhaa kandityötä polaarimatalien ja Välimeren “hurrikaanien” yhtäläisyyksistä ja eroista. Kyhäsin PDF:n eri tiedostoista, joten sivunumerot eivät ole aivan kohdillaan.

Talvesta ei muodostu kylmää

Hypätään polaarimatalista takaisin menneeseen nykyhetkeen. Talvitilastoihin lasketaan aina mukaan joulu-, tammi- ja helmikuu. Kohta alkaa jo helmikuukin olla paketissa, joten nyt alkaa olla jo selvää, että kuluvasta talvesta ei Suomessa muodostu ainakaan tavanomaista kylmempää. Todennäköisesti talvi on siis joko “tavanomainen” tai hieman tavanomaista leudompi. Päivittäisarvoista laskettuna helmikuun puoliväliin mennessä talvi on ollut reilun asteen verran pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Kun ennusteet seuraavalle viikolle/parille eivät näytä mitään erityisen kylmää, niin ihmeitä täytyy tapahtua, että tuo arvio menee pieleen.

Ainakin etelässä asustelevat ovat voineet aurinkoisina hetkinä huomata, että kyllä se arska jo hieman lämmittää. Kyhäsin nopsasti esimerkin kuinka lämpötilaerot yön ja päivän välillä kehittyvät vuoden mittaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvasta nähdään, että joulukuussa ja tammikuussa yö- ja päivälämpötilojen ero on keskimäärin hyvin pieni, vain noin asteen luokkaa. Helmikuussa alkaa tasainen nousu näissä lämpötilaeroissa eli aurinko alkaa jo vaikuttamaan lämmittävästi. On syytä huomauttaa, että kuvaajassa on mukana kaikki päivät, myös pilviset. Niinpä aurinkoisina päivinä ero yön ja päivän välillä voi olla paljonkin näitä lukemia suurempi.

Maksimi osuu toukokuulle, joka onkin yleensä kuukausista yksi kuivimmista ja aurinkoisimmista. Lisäksi auringon energiasta suurempi osuus menee tällöin ns. havaittavan lämmön vuon kasvattamiseen eikä latentin lämmön vuohon (verrattuna myöhempään kesään). Eli kun maa on toukokuussa kuivaa ja kasvillisuus on vasta heräämässä, pystyy aurinko nostamaan ilman lämpötilaa tehokkaammin kun energiaa ei mene kovin paljoa veden haihduttamiseen maaperästä tai kasvillisuuden pinnoilta.

Summa summarum: Kevättä kohti ollaan menossa ja melko todennäköisesti talven kylmimmät hetket ovat nyt takanapäin. Yllä olevasta käyrästäkin ilmenee, että lämpötilat lähtevät etelässä tyypillisesti nousuun helmikuun puolessa välissä. Toisaalta kyllä ainakin yksittäisiin kylmiin öihin on syytä varautua vielä koko maassa. Vaikka kireät pakkaset alkavat nyt selvästi muuttua epätodennäköisemmiksi päivisin, voivat yöt olla vielä maaliskuussakin varsin kylmiä.

Etelässä on ollut selvästi tätä lauhempaa, mutta täällä tuuli onkin ollut selvästi voimakkaampaa. Pakkasen purevuus onkin vastannut noin -30 astetta. Kylmässä ilmassa on sula meri kehittänyt sankkoja lumikuuroja eri puolille Itämerta. Lisäksi kylmä ilma sai aikaan heikkoa merisavua ainakin Helsingin edustalla, jossa oli vielä paikoin sulaa:

Yllä on videota Helsingin Uunisaaresta torstaiaamulta. Lämpötila oli noin -19 astetta ja tuuli noin 7-10 m/s.

Kylmää eri puolilla Eurooppaa, mutta lämmintä Pohjois-Amerikassa

Kylmää ilmaa on levinnyt pitkälle Länsi-Eurooppaan saakka. Edellisen postauksen 850 hPa ilmamassan lämpötilaminimien seuraksi tein viimeisten 51 vuoden ajalta kahden metrin lämpötilaminimien kuvan. Kyseessä on E-OBS tietokannan datasta tehty kuva, jossa varsinaiset havainnot on interpoloitu Euroopan alueelta. Kaikkia havaintoasemia eri puolilta Eurooppaa ei ole käytetty, joten jotkin alhaiset lukemat ovat voineet jäädä pois. Lisäksi interpolointi aina vähän tasoittaa ääriarvoja. Silti tästä saadaan karkea kuva siitä, että kuinka alhaisia lukemia eri puolilla Eurooppaa on viimeisten noin 50 vuoden aikana havaittu.

Alhaisimmat lämpötilat vuosilta 1961-2011. Data: E-OBS

En kunnolla ehtinyt verrata nyt viime päivinä havaittuja lämpötiloja itse kuvassa oleviin, mutta noin äkkivilkaisulla ei ainakaan laajalti ole yllä oleviin lukuihin vielä päästy.

Jos Eurooppa hytisee kylmyydessä, niin on hytisty myös Alaskassa. Siellä on viime päivinä ollut myös erittäin kylmää. Fort Yukonissa lämpötila laski jopa -54 asteeseen. Silti Alaska tekee poikkeuksen mantereella, sillä yleisesti Pohjois-Amerikassa on viime aikoina ollut erittäin lämmintä.

Ilmamassan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta perjantaina 3. helmikuuta. Kuva: Wetterzentrale

Kuvasta nähdään, että kyllä sitä suhteessa lämmintäkin ilmaa löytyy yllin kyllin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Esimerkiksi Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa oli keskiviikkona huikeat +22 astetta, kun tyypillisesti ylletään helmikuussa ehkä noin +7 asteeseen.

Potentiaalinen polaarimatala

Palataan vielä lopuksi Eurooppaan ja Itämerelle. Nyt muutaman päivän ajan osa numeerisista malleista on näyttänyt, että Itämeren eteläosaan saattaa perjantaina kehittyä polaarimatala. Ne syntyvät yleensä kun erittäin kylmää ilmaa virtaa jääpeitteiseltä alustalta sulan meren ylle. Tällöin alueelle alkaa kehittyä sankkoja lumikuuroja, jotka voimistuvat ajan mittaan. Otollisissa olosuhteissa ilmanpaine alkaa laskea ja syntyy pienen mittakaavan matalapaine. Tämä prosessi entisestään edistää lämmön ja kosteuden vapautumista merestä ja niinpä matalapaine saattaa alkaa nopeasti voimistumaan. Kaikkein hienoimmissa tapauksissa polaarimatalissa esiintyy hurrikaaneille tyypillinen pilvetön silmä ja sen ympärillä spiraalimaisesti keskuksesta erkanevia lumikuurojonoja.

Polaarimatala Barentsin merellä helmikuussa 1987. Kuva: Wikipedia / NOAA

 Aivan yhtä hienoon otukseen ei varmaankaan perjantaina päästä. Vielä on epävarmaa, että pääseekö polaarimatala syntymään Itämerelle, mutta ainakin hienohilamallit ovat sellaista välillä vilautelleet.

Yksi hirlam-mallin ennuste perjantaille. Kuva: Ilmatieteen laitos

Myös itse pyöräyttämäni WRF-malli on saanut jotain vastaavaa aikaiseksi viimeisimmissä ajoissaan:

Polaarimatala WRF mallissa

Mielenkiinnolla odotan mitä perjantaina näkyy tutka- ja satelliittikuvissa. Oma veikkaus on, että kyllä Itämerelle jonkinlainen polaarimatalan kaltainen matalapaine syntyy, mutta ehkä ei kuitenkaan aivan yhtä klassista tai näyttävää tapausta kuin tuo vuoden 1987 tapaus. Viimeisimmät ajot ovat näyttäneet, että otus syntyisi sen verran lähelle rannikkoa, että se ei ehtisi olla tarpeeksi kauan aikaa meren yllä. Nähtäväksi jää miten käy.

Helmikuu alkaa arktisen ilmamassan vyöryllä

Tammikuun loppu/helmikuun alku on tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa. Kuinka ollakaan, myös tämän talven mahdollisesti kylmimmät lukemat osuvat juuri samoihin aikoihin.

Kuluvan talven toistaiseksi alin lukema mitattiin sunnuntain vastaisena yönä Taivalkoskella (-35,3 °C). Tätäkin kylmempiin lukemiin todennäköisesti vielä päästään, ainakin jos tilastot määrittäisivät lämpötilat. Viimeisten 50 vuoden aikana vain kerran (2007-2008 talvi) on talven alin lämpötila jäänyt tämän hetkistä selvästi “leudommaksi”.

Tuo -35,3 °C astetta syntyi erittäin korkean ilmanpaineen vallitessa. Kuhmossa mitattiin merenpintaan “tuoduksi” ilmanpaineeksi hulppeat 1062 hPa. Näin korkeaa ilmanpainetta ei Suomessa ole ainakaan 2000-luvulla esiintynyt. Ilmamassan lämpötila sen sijaan ei ollut mikään erityisen kylmä. Lämpötila 850 hPa korkeudella oli “vain” -10 °C tienoilla eli selvästikin tuo voimakkaan korkeapaineen tuoma heikkotuulinen ja selkeä sää johti kylmiin lukemiin.

Taivalkosken lukemalle tulee haastajia alkavalla viikolla kun Siperiasta lähtöisin oleva arktinen ilmamassa on viimein liikkeellä kohti Eurooppaa. Alla olevassa animaatiossa on globaalin GFS mallin näkemys ilmamassan lämpötilasta sunnuntai-iltapäivästä (29.1.) viikoksi eteenpäin. Kannattaa muistaa, että ennusteen loppupäässä ennustettavuus alkaa kärsiä, joten yksityiskohdissa voi olla lopulta eroja.

Ilmamassan lämpötila (850 hPa lämpötila).

Venäjän vahvan korkeapaineen vauhdittamana arktinen ilmamassa (valkoinen paksu viiva, Suomessa käytetyn määritelmän mukaan 850 hPa:n -18 °C lämpötila) on liikkeessä kohti Eurooppaa. Sen myötä lämpötilat ovat reippaassa laskusuunnassa eri puolilla Eurooppaa. Nähtäväksi jää, että kuinka alhaisiin lukemiin eri maissa lopulta päädytään, mutta on hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi Itä-Euroopassa useita ihmisiä menehtyy kylmyyteen. Pakkasen purevuus tulee olemaan paikoin -40 asteen kylmemmällä puolella.

Ilmamassa tulee olemaan paikoin harvinaisen kylmää. Alla on ERA-Interim uusanalyyseistä poimittu kylmin ilmamassa viimeisten noin 30 vuoden aikana Euroopan eri kolkissa. Kun sitä verrataan tämänhetkiseen ennusteeseen, ei aivan yhtä kylmiin lukemiin ehkä päästä, joten poikkeuksellisen kylmästä ilmamassa ei tällä kertaa kuitenkaan ole kyse. Silti pirun kylmää ilmaa kuitenkin on tulossa.

Kylmin ilmamassan lämpötila 1979-2011. Data: ERA-Interim

Lumikaaos, mutta minne?

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä kylmän purkauksessa on se, kun arktisen kylmä ilmamassa ajautuu sulan Itämeren ylle. Poikkeuksellisen lauhan syksyn ja alkutalven jäljiltä Itämeren pintalämpötila on edelleen selvästi tavanomaista korkeampi.

Itämeren pintalämpötila samanarvonkäyrillä - laatikoissa pitkän ajan keskiarvo. Kuva: Ilmatieteen laitos, jääpalvelu

Sunnuntain 29.1. jääkartasta nähdään, että Pohjois-Itämerellä merivesi on vielä jopa viisiasteista ja Suomenlahdellakin ollaan yli kolmessa asteessa. Nämä ovat karkeasti 1-3 astetta tavanomaisia lukemia korkeampia. Nyt tuon sulan meren ylle on pyrkimässä jopa -25 asteista ilmaa noin 1,5 km korkeudella. Tämä johtaa erittäin suureen lämpötilaeroon, jonka myötä merestä tempautuu suuri määrä lämpöä ja kosteutta ilmaan. Tämä puolestaan johtaa erittäin sankkoihin lumikuuroihin, jotka ajautuvat tuulen johdattamina rannikoille.

Yksi suurimmista kysymyksistä onkin, että mistäpäin tuulee eli minne merellä syntyneet lumikuurot ajautuvat. Lisäksi oleellista on se, että kuinka kauan tilanne pysyy samanlaisena. Suurimmassa vaarassa tällä hetkellä näyttäisi olevan Ruotsin itärannikko ja sen edustan suuret saaret (esim. Gotlanti). Ruotsin rannikko on tässä tilanteessa pisimmän “pyyhkäisymatkan” alajuoksulla, joten lumikuurot pääsevät muhimaan pisimpään Ruotsin rannikolle saapuessaan. Alla on tilanteesta yksi esimerkki. Kyseessä on hienohilamallilla tehty tutkasimulaatio torstaiksi. Malliajo on otettu sunnuntain 06Z GFS ennusteesta.

Tutkasimulaatio 4km resoluutiolla.

Kun arktinen ilma päätyy Itämeren ylle, on odotettavissa pitkulaisia lumikuurojonoja, jotka voimistuvat alavirtaan nähden pyyhkäisymatkan kasvaessa. Yllä oleva animaatio on vain yksi mahdollinen skenaario, joten yksityiskohtiin tulee vielä muutoksia. Suomen etelärannikko ja Ahvenanmaa ovat riskialueella riippuen lopullisesta tuulen suunnasta. Ruotsissa sen sijaan tilanne näyttää pahemmalta ja lunta voikin paikoin kertyä muutamassa päivässä  useita kymmeniä senttimetrejä. Yli metrin kinokset eivät ole mahdottomia “otollisimmassa” tilanteessa.

Pyrin tekemään tilannekatsauksen viikon edetessä.

PS. Yhteistä blogitaivaltamme on nyt kestänyt jo kuusi vuotta. Tämän blogin edeltäjä “Helsingin sää kuvina” (ilmasto.vuodatus.net) aloitti noin kuusi vuotta sitten paukkupakkasten merkeissä.

Hyvin lämmin joulukuu

Joulukuun keskilämpötilasta muodostui koko Suomessa harvinaisen korkea, paikoin jopa poikkeuksellisen korkea. Kaikkein suurin poikkeama tavanomaiseen on ollut maan pohjoisosassa, jossa on ollut jopa 8..9 astetta tavanomaista lämpimämpi joulukuu. Koko Suomen keskilämpötila oli noin 7 astetta tavanomaista korkeampi. Kun verrataan Suomen keskiarvoa menneiden vuosien joulukuihin, löytyy 1900-luvun alusta alkaen ainoastaan vuosien 1929 sekä 2006 joulukuut, jotka olivat suurin piirtein yhtä lämpimiä. Tänään tiedotettiinkin myös, että edellisen kerran Itämeressä on tähän aikaan vuodesta ollut yhtä vähän jäätä 1930 tammikuun alussa. Niinpä 1929 joulukuun lämmöt johtivat samanlaiseen tilanteeseen kuin tälläkin kertaa.

Termisen talven alkamista saatiin odottaa maan eteläosassa ja suuressa osassa maan keskiosaa ainakin joulukuun loppuun saakka. Niinpä termisen talven alku onkin noin 1-2 kuukautta tavanomaista myöhässä.

Tilastollinen ensilumi ei ehtinyt sataa Helsinkiin edes vuodenvaihteeseen mennessä. Parhaillaan tammikuun toisena päivänä lunta on tuprutellut pitkästä aikaa kunnolla myös Helsingin keskustaan. Näin ollen on todennäköistä, että huomisaamuna lunta on Helsingin Kaisaniemessä tarpeeksi, jotta se lasketaan mukaan ensilumen tilastoihin. Tämä on Helsingin Kaisaniemen myöhäisin tilastoidun ensilumen saapumisajankohta noin 100 vuoden mittaushistoriassa. Ainut hankaluus vanhoihin havaintoihin verrattaessa on se, että muinoin ihminen suoritti lumensyvyyshavaintojen teon kun nykyään sen tekee automaatti tietyllä virhemarginaalilla. Niinpä nämä menetelmät eivät ole täysin verrattavissa keskenään.

Paikoin ennätyksellisen sateinen joulukuu

Yksi mielenkiintoisimmista joulukuun “ilmiöistä” oli lähes tauoton sade etenkin maan eteläosassa. Suurin kuukausisade, Kemiönsaaren 190 mm, ylittää entisen “Suomen ennätyksen” useilla kymmeneillä millimetreillä. Tyypillisesti maan eteläosassa joulukuun sademäärä on tyypillisesti noin 60 mm luokkaa, joten paikoin sadetta tuli jopa kolminkertainen määrä tavanomaiseen sademäärään verrattuna. Jotain sademäärästä kertoo se, että esimerkiksi yhtenäkään vuosien 2009 ja 2010 kesäkuukausista ei satanut yhtä paljon kuin Kemiönsaaressa nyt joulukuussa. Kesäkuukaudet ovat meillä sademääriltään suurimpia rankkojen ukkossateiden vuoksi.

Pitkäikäisistä havaintoasemista joulukuun sade-ennätys rikottiin muun muassa Kaarinassa, Hangossa, Salossa, Helsinki-Vantaalla, Lohjalla, Jokioisilla ja Kouvolassa.

Harvinaisen myrskyisä joulukuu

Myrskypäiviä kertyi joulukuulle 11 kappaletta. Edellisen kerran yhtä monta myrskypäivää oli Suomen merialueilla vuonna 2003. Erityisesti tullaan muistamaan tapaninpäivän ja Hannun päivän myrskyt, joiden vuoksi sähköttä oli joidenkin arvioiden mukaan yhteensä yli 300 000 kotitaloutta. Tapaninpäivän myrskyä vastaava myteri oli edellisen kerran marraskuussa 2001 Janika-myrskyn muodossa. Kesän 2010 Astaa, Veeraa jne. ei lasketa, sillä ne olivat rajuilmoja, joissa ukkospuuskat aiheuttivat vahingot. Eli kyseessä oli aivan eri ilmiö.

Tapaninpäivän myrskyssä mitattiin puuskassa jopa 31,5 m/s Espoon Sepänkylässä. Yhtä kovia puuskahavaintoja ei maan etelä- ja keskiosan maa-asemilla ole talvimyrskyissä havaittu noin 10 vuoden puuskamittaushistorian aikana. Kesän 2010 rajuilmoissa mitattiin kuitenkin vielä hieman kovempia lukemia.

Harmittavasti myrsky katkoi myös joidenkin havaintoasemien sähköt ja niinpä joiltakin Lounais-Suomen asemilta jäivät puuskat mittaamatta kovimman myterin aikaan. Koostin 10 minuutin välein tehdyistä puuskahavainnoista animaation sekä tapaninpäivän, että Hannun päivän myrskyistä:

Havainnot: Ilmatieteen laitos

Vuosi 2011 yksi mittaushistorian lämpimimmistä

Helmikuun 2011 jälkeen ei moni olisi uskonut, että vuoden keskilämpötila yltää mihinkään erikoisiin lukemiin. Toisin kävi. Maaliskuusta joulukuulle jokaisen kuukauden keskilämpötila oli Suomessa tavanomaista korkeampi. Vuosi oli erityisen lämmin Lapissa, jossa keskilämpötila oli 2…3 astetta tavanomaista korkeampi.

Edellisen kerran yhtä korkea koko maan vuosikeskilämpötila oli vuonna 1989 ja ainut lämpimämpi vuosi Suomen säämittaushistoriassa oli vuosi 1938.

Erittäin voimakas matalapaine on parhaillaan joulupäivän iltana porhaltamassa kohti Norjan rannikkoa. Tuuli puhaltaa illan aikana Norjanmerellä hirmumyrskyn voimalla. Myrskyn pahimmat tuulet osuvat Norjaan sekä Ruotsiin, mutta syksyn aiemmista myrskyistä poiketen matalapaine on vielä voimissaan Suomeenkin saapuessaan.

Tuuli alkaa nopeasti voimistua läntisillä merialueilla myöhäisillan aikana. Puolenyön jälkeen tuuli on jo myrskyisää merellä tuulen puhaltaessa lounaan kantilta. Tuulivahingot ovat jo mahdollisia yöllä maan länsiosassa.

Kaikkein tuulisin vaihe osuu aamusta iltapäivään kun matalapaineen keskus matkaa entisen Oulun läänin yli itään. Tällöin matalapaineen keskuksen eteläpuolella puhaltaa erittäin voimakkaasti lännen ja luoteen suunnalta. Selkämerellä esiintyy kovaa myrskyä (25-28 m/s). Maa-alueilla päivä valkenee lauhana ja tuulisena. Puuskat ovat sisämaan puolella maan länsiosassa yleisesti 20-25 m/s välillä, (länsi)rannikon tuntumassa 25-30 m/s. Iltaa kohti tuulet alkavat heiketä myös idässä.

Ennustetut puuskanopeudet eivät ole maan etelä- ja keskiosassa jokavuotisia. Erityisen huolestuttavaa onkin, että tällä kertaa hyvin voimakkaat puuskat esiintyvät aikaan, jolloin maa on vielä sula eikä routa sido puita maahan. Maaperä onkin varsin märkää, eli puunkaadot ovat erittäin todennäköisiä.

Tuulivahinkoja tulee esiintymään etenkin lännessä laajalti. Todennäköisesti sähköttä tulee olemaan kymmeniä tuhansia kotitalouksia ja paikoin syrjäseuduilla sähkökatkot voivat kestää pitkäänkin.

Kannattaa siis etukäteen ladata esimerkiksi kännykät, läppärit ja etsiä patterit radioon ja taskulamppuihin.

Tilannetta ei helpota se, että jo tiistaiksi on tulossa uusi matalapaine, jossa tuulet voimistuvat uudemman kerran maan etelä- ja keskiosassa. Tällöin tuuli voi kaataa edellisen myrskyn heikentämät puut ja myös vaikeuttaa sähköjen korjausta.

Eli tiedossa on siis näillä näkymin yksi voimakkaimmista ja eniten vahinkoa aiheuttavista talvimyrskyistä moneen vuoteen.

PS. Mainittakoon vielä, että ainakin Kouvolan Anjalassa sekä Kemiönsaaressa on saavutettu Suomen mittaushistorian suurin joulukuun sademäärä. Entinen joulukuun sade-ennätys 159 mm on rikottu jo ainakin kahdella millimetrillä. Asiasta lisää tulevissa päivityksissä.

Paikoin harvinaisen leuto ja poikkeuksellisen sateinen joulukuun alku

Joulukuun alkupuoli on ollut Suomessa hyvin leuto. Viidenteentoista päivään mennessä kulunut joulukuu on ollut Suomessa keskimäärin noin kuusi astetta tavanomaista leudompi. Tämä ei kuitenkaan ole vielä poikkeuksellisen leuto joulukuun aloitus, sillä vastaavanlaisia jaksoja löytyy noin 4-5 kpl viimeisten 50 vuoden ajalta.

Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vesihöyryä kuin kylmään ilmaan. Tämän vuoksi kesäisin sademäärät ovat selvästi suurempia kuin talvisin. Koska joulukuu on ollut hyvin leuto, myös sademäärät ovat päässeet kasvamaan suuriksi. Kuukauden puoliväliin mennessä joillakin Etelä-Suomen havaintoasemilla joulukuun alku on ollut sateisin ainakin 50 vuoteen. Myös esim. Rovaniemellä sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuria.

Viikonloppuna saapui etelästä laaja matalapaineen alue, joka aiheutti mm. Ranskassa tuulituhoja. Tämä matalapaine on jäänyt täyttymään Suomen läheisyyteen ja sen myötä sää on lauantaina ja sunnuntaina ollut laajalti sateista. Lauantain suurin sademäärä mitattiin Helsingin Kumpulassa, jossa vettä kertyi vuorokaudessa noin 22 millimetriä.

Sateita on siis saatu viime päivinä etenkin maan eteläosassa. Viiden vuorokauden sadesumma ylittääkin etelärannikolla yleisesti yli 30 mm.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Kouvolan Anjalassa on sadetta kertynyt 1.12.-17.12. välisenä aikana noin 120 millimetriä kun tyypillinen koko joulukuun sademäärä on noin 60 mm. Eli siellä on kertynyt jo tuplat tavanomaiseen joulukuuhun verrattuna. Suurin Suomessa mitattu joulukuun sadekertymä on vuonna 1974 Pohjankurussa mitattu 159 mm. Tätä menoa tuo ennätys on kyllä vaarassa mennä rikki. Loppukuun aikana on tulossa vielä useampi sadealue, joten useampi kymmenen millimetriä sadetta on vielä hyvinkin mahdollista.

Termisen talven alku viivästyy entisestään etelässä

Kuvapohja: Ilmatieteen laitos

Yllä on väritettynä termisen talven tyypillinen alkamisajankohta. Mustalla viivalla piirsin tilanteen tällä hetkellä olettaen, että viivan pohjois- ja itäpuolella ei enää tule pidempää suojasään putkea. Kuvasta nähdään, että esimerkiksi Etelä-Savossa termisen talven alku on jo noin 1,5 kk myöhässä. Aivan etelässäkin terminen talvi on jo noin kuukauden myöhässä tavanomaisesta.

Joulun lumitilanne

Suurin mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä siihen, että missä vietetään valkea joulu. Jouluaattoon on vajaa viikko, joten nyt voidaan alkaa tekemään ensimmäisiä arvioita asian suhteen.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Yllä on sunnuntaiaamun tilanne lumensyvyyden suhteen. Kartta on hieman repaleinen. Länsi- ja etelärannikolla on laajalti lumetonta kuten myös Kaakkois-Suomessa. Toisaalta alkukuun sankoissa lumikuuroissa kertyi paikoin maan lounaisosiin reippaasti lunta ja niinpä esimerkiksi Hämeenlinnan Pirttikoskella lunta oli sunnuntaina aamulla maassa 13 cm kun taas Jokioisten asemalla muutaman kymmenen kilometrin päässä lunta oli vain sentti. Tämän vuoksi joulun lumensyvyyksistä on vaikea puhua yleisellä tasolla kun paikallisesti voi jo nyt olla suuria eroja. Eli jos ennustettaisiin, että maan eteläosassa tulee yleisesti musta joulu, voi kuitenkin paikkapaikoin vanhoista lumikertymistä olla hyvinkin jäljellä vielä useita senttejä.

Mutta mitä mallit näyttävät alkavan viikon sään puolesta? Matalapaine pörrää vielä Suomen yllä alkuviikollakin. Maan eteläosassa sateet tulevat pääosin vetenä, maan keskiosassa räntänä ja lumena. Näyttää siltä, että viikon puolivälin paikkeilla on sateissa taukoa, mutta lopulta joulun valkeuden määrää myöhään torstaina tai perjantaina lännestä saapuvat sateet.

GFS mallin tuoreimman ajon mukaan sateet alkavat suurelta osin lumena tai räntänä, mutta muuttuvat maan etelä- ja keskiosassa lopulta vedeksi.

Euroopan keskuksen malli tuo kaksi sadealuetta, toisen torstai-iltana ja toisen aattoaamuksi. Ensimmäisessä aallossa ECMWF tuo sateet lähes kauttaaltaan lumena. Aattona saapuvat sateet olisivat etureunaltaan lunta, mutta muuttuisivat lännessä lopulta vedeksi. Maan eteläosassa suurin osa sateista tulisi vetenä.

Tällä hetkellä uskaltaisi ehkä veikata, että Pohjois-Karjalasta kohti Merilappia ulottuvan alueen pohjoispuolella valkea joulu on lähes takuuvarma. Kanta-Hämeestä, Pirkanmaan kautta Keski-Suomeen ulottuu melko todennäköisesti lumisempi kaistale vanhojen lumikertymien vuoksi. Etelä- ja länsirannikolla veikkaus on tällä hetkellä mustan joulun suuntaan. Muualla maan etelä- ja keskiosan sisämaassa saadaankin sitten vielä jännittää miten käy.

Täytyy muistaa, että lämpötilojen nuokkuessa nollan tietämillä voi pienikin matalapaineen/sadealueen reitin muutos saada aikaan suuriakin muutoksia lumensyvyyteen. Niinpä kyllä rannikoillakin valkea joulu on vielä mahdollinen, joskin hieman epätodennäköisempi kuin musta joulu.

Vuoden 2011 myrskypäivien lukumäärässä ollaan nyt hieman jäljessä “tyypillistä” vuotta. Tähän saattaa olla tulossa muutos, sillä Pohjois-Atlantilla on muotoutumassa varsin voimakas läntinen/lounainen ilmavirtaus, joka on tuomassa Fennoskandian läheisyyteen voimakkaita malapaineita. Pitkästä aikaa säämalleissa onkin myrskybongaria kiehtovia näkymiä. Jo useamman päivän ajan muun muassa GFS malli on näyttänyt varsin voimakasta myrskymatalaa Norjanmerelle, josta kyseinen systeemi kulkisi Suomen yli itään samalla heiketen. Aikataulu Suomen ylitykselle on tällä hetkellä lauantai. Useat mallit saavat Norjanmerelle hirmumyrskytuulia.

Yllä on viimeisimmästä (23.11. 12 UTC) GFS ajosta olevat keskituuliennusteet. Norjanmerelle siis olisi GFS:n mukaan odotettavissa hirmumyrskylukemia ja Perämerellä myös kovaa myrskyä (yli 25 m/s). Kyseisen matalan jälkipuolella malli kuljettaa toisen ärhäkän matalapaineen eteläisempää reittiä viikonvaihteessa. Sen yhteydessä myös keskituuli puhaltaisi kovan myrskyn tasolla. Mikäli GFS mallin ennusteet toteutuisivat, olisi odotettavissa laajempia tuulivahinkoja maan keskivaiheilla ensimmäisen myrskyn toimesta ja etelässä jälkimmäisen vuoksi.

Mielenkiintoa tilanteeseen tuo Euroopan keskuksen malli, joka saa molemmat matalapaineet suunnilleen samoille reiteille ja samoihin aikoihin – tosin tuulet ECMWF pitää selvästi heikompina. Niinpä tässä nyt odotellaan, että kumpi malli luovuttaa ensin. Tyypillisesti h-hetkeä lähestyttäessä voimakkaita myrskymatalia ennustaneet mallit alkavat heikentää tuuliennusteitaan, joten hieman luulen, että ECMWF on lähempänä totuutta hieman heikompine tuulineen. Tosin senkin skenaariossa voisi paikallisia tuulivahinkoja ehkä syntyä.

Tarkempia tietoja myrsky(i)stä saa lähipäivinä myrskyvaroitus.com -sivustolla.

Talviennusteita

Kaikkien vihaamat ja rakastamat vuodenaikaisennusteet jaksavat näemmä puhuttaa edelleen. Niinpä yleisön pyynnöstä olisi alla olevaan listaan koottu tusinan verran ennusteita eri maista ja eri laitosten toimensa. Ja jälleen totuttuun tapaan muistutus siitä, että vuodenaikaisennusteet eivät ole totuuksia eikä niitä varsinaisesti ole edes suurelle yleisölle tarkoitettu. Ne ovat lähinnä tutkimusasteella ja ne toimivat parhaiten tropiikin läheisyydessä – ei niinkään Suomen vaihtelevassa säätyypissä. Eli suhtautukaa näihin ennusteisiin suurella varauksella, pienoisella huumorilla ja letkeällä meiningillä – säästähän tässä vaan on kyse

* Vain joulu- ja tammikuu

** 850 hPa lämpötila

? Ei signaalia

Eli tämän kokoelman perusteella on selvää, että suurin osa ennusteista ennakoi tavanomaista lauhempaa talvea Suomeen. Kiinassa ajettu ennuste tekee poikkeuksen ja kaksi tahoa ei anna merkkiä suuntaan eikä toiseen. Jos nyt itse on joku veikkaus heitettävä ilmoille, niin kyllä itsekin kallistun tavanomaista lauhemman talven puoleen. Ei olisi kuitenkaan ensimmäinen kerta kun vuodenaikaisennusteet ovat hakoteillä. Niinpä paras ratkaisu on vain odotella maaliskuun alkua, jolloin spekuloinnille voidaan laittaa piste (ainakin puoleksi vuodeksi).

Lööppimaniaa

Loppukevennyksenä hieman koottuja säälööppejä syksyn varrelta. Veikkaan, että kooste puhuu puolestaan.

Kulunut lokakuu oli harvinaisen lämmin

Alustavien tietojen mukaan lokakuun keskilämpötila oli Suomessa noin 2,6 astetta tavanomaista korkeampi. Kyseessä on tiettävästi viidenneksi lämpimin lokakuu viimeisten 50 vuoden aikana. Edellinen lämpimämpi lokakuu Suomen mittakaavassa oli vuonna 2000. Kaikkein lämpimintä tavanomaiseen verrattuna oli tällä kertaa paikoin Itä- ja Pohjois-Lapissa, joissa poikkeama oli jopa yli neljä astetta. Maan etelä- ja keskiosassa poikkeama oli pääosin 2-2,5 astetta. Sademäärien osalta lokakuu oli maan etelä- ja keskiosassa pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Lapissa sen sijaan satoi selvästi tyypillistä lokakuuta enemmän, paikoin jopa kaksinverroin.

Lämpöputki kestänyt pitkään

Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleen Suomessa tavanomaista lämpimämpiä (verrattuna 1971-2000 pitkän ajan keskiarvoihin). Tarkastellaan hieman poikkeamia pidemmällä ajanjaksolla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvassa on siis vuodesta 1961 alkaen lämpötilapoikkeamat vuosien 1971-2000 pitkän ajan keskiarvoista. Koska yksittäisten kuukausien poikkeamakuva tuotti liian vaikeaselkoisen ja pienillä viiruilla varustetun kuvan, otin niistä poikkeamista kolmen kuukauden liukuvan keskiarvon. Kuvasta erottaa helposti esimerkiksi 1980-luvun puolivälin kylmät talvet, 2007-2008 ennätyslämpimän talven sekä edeltävät kaksi kylmää talvea. Merkille pantavia ovat 2000-luvulla esiintyvät lukuisat positiiviset anomaliat. Niinpä tein näistä vielä tarkemman kuvaajan.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Yllä olevasta kuvaajasta selviää, että 2000-luvulla lämpötilapoikkeama 1971-2000 keskiarvoihin on ollut positiivinen 73% kuukausista ja negatiivinen 27 % kuukausista (yksinkertaisuuden vuoksi en tässä ottanut huomioon lämpötiloiltaan tavanomaisia kuukausia). Kaikki -2 astetta tai kylmemmät poikkeamat ja kaikki yli +4 astetta tai lämpimämmät poikkeamat ovat olleet jokin lokakuu-maaliskuu kuukausista. Tämä oli oletettavissakin, sillä talvikuukausina lämpötilan vaihtelu on suurinta. Huhtikuu-syyskuu jaksolla poikkeamien vaihteluväli oli -1,5 asteesta +3,6 asteeseen.

Nyt on siis kahdeksan kuukautta mennyt tavanomaista lämpimämmissä merkeissä (Suomea kokonaisuutena ajatellen). Viimeksi yhtä pitkä “lämmin putki” oli lokakuusta 2008 toukokuuhun 2009. Vuonna 2006 oli jopa 10 kk putkeen tavanomaista lämpimämpää (huhtikuu-tammikuu).

Viimeiset kuusi kuukautta (toukokuu-lokakuu) ovat jaetulla kakkossijalla vuodesta 1900 alkaen laskettujen puolivuotiskausien listassa (absoluuttisessa mielessä, ei poikkeamien osalta). “Kärkisijaa” pitää vuoden 1937 toukokuu-lokakuu, joka oli tämänvuotista noin 0,2 astetta lämpimämpi.

Kuten yllä olevista kuvista nähdään, ei 1971-2000 vertailukausi enää anna täyttä kuvaa nykyilmastosta ja sen kylmistä ja lämpimistä kuukausista. Tarvetta onkin uudelle 1981-2010 vertailukaudelle. Se on valmisteilla ja otetaan käyttöön “when it’s done”.

“Helleilmamassaa”

Jotain tällä hetkellä koettavasta lämmöstä kertoo se, että tiistaina Suomeen saapuu ns. “helleilmamassaa”. Eli jos yhtä lämmintä ilmaa saapuisi keskikesällä, voitaisiin päästä jopa hellelukemiin. Nyt auringon heikko vaikutus ja runsas pilvisyys pitävät lämpötilat selvästi alemmissa lukemissa. Silti ollaan reippaasti keskimääräistä korkeammissa lukemissa. Esimerkiksi loka-marraskuun vaihteessa etelässä päivän ylin lämpötila on tyypillisesti +5 asteen tienoilla, rannikoilla asteen pari enemmän. Nyt maanantaina päästiin Ahvenanmaalla ja Kaarinassa jopa yli +12 asteen. Helsingin Kaisaniemessäkin mitataan tyypillisesti tähän aikaan vuodesta päivällä noin +6,5 astetta, mutta tänään mittariin kilahti +11,6 astetta. 

Lauhaa lähitulevaisuudessakin

Mitään erikoisempaa muutosta Suomen säähän ei ole tiedossa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että loppuviikolla Suomen ylle alkaa vahvistua korkeapaine. Niinpä sen länsipuolitse virtaa pohjoiseen Keski-Euroopasta hyvin lämmintä ilmaa kun taas itäpuolitse arktisen kylmää ilmamassaa valuu etelämmäksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi, etenkin läntinen osa maata kuuluu tavanomaista lämpimämpään ilmamassaan ja itärajalla saattaa välillä käväistä hieman viileämpää ilmamassaa. Se kaikkein kylmin ilma on tosin matkaamassa enempi Ural-vuoria kohti. Ilmamassojen lämpötilaero Suomen länsi- ja itäpuolen (Norja vs. Ural-vuoret) välillä saattaapi viikonloppuna olla jopa yli 25 astetta.

Tavanomaista lämpimämpää huhtikuusta lähtien

Kylmän talven jälkeen kevät lähti kunnolla käyntiin huhtikuussa. Huhtikuu ja toukokuu olivatkin Suomessa tavanomaista lämpimämpiä. Myös kesä (kesäkuu-elokuu) oli erittäin lämmin. Sitten tuli syyskuu ja meno jatkui samanlaisena. Huhtikuusta syyskuuhun kestänyt kuuden kuukauden putki oli koko Suomen mittakaavassa lämpimin sitten vuoden 1937 vastaavan jakson. Tämän vuoden huhtikuu-syyskuu oli hieman yli kaksi astetta lämpimämpi kuin 1971-2000 keskiarvo.

Syyskuu erittäin lämmin

Syyskuu oli ja meni. Suomen keskilämpötila oli noin 2,8 astetta tavanomaista korkeampi. Viimeisten 50 vuoden sarjassa tämä syyskuu oli koko maata yhtenä kokonaisuutena tarkasteltaessa jaetulla ykkössijalla yhdessä vuoden 1963 kanssa. Erityisen lämmintä oli nyt Pohjanmaalla sekä Lapissa. Syyskuun keskilämpötilaennätyksiä tehtiin usealla paikkakunnalla kuten esimerkiksi Vesannon, Kruunupyyn, Haapaveden, Pellon, Kittilän Pokan, Kilpisjärven ja Utsjoki Kevon asemilla. Näistä Kevon asemalla ennätys parani 0,7 astetta ja Kilpisjärvellä jopa 0,8 astetta.

Kuva: NOAA/ESRL

Yllä on syyskuun ilmamassan (lämpötila 850 hPa korkeudella) poikkeama pitkän ajan keskiarvosta. Kuvasta nähdään kuinka lämpöä riitti lähes koko Euroopassa. Mitenkä tilanne oli itse kahden metrin korkeudella havaintojen perusteella?

Kuva: Deutscher Wetterdienst

Kuva: GPCC / DWD

Yllä on kaksi poikkeamakarttaa lisää syyskuun osalta: kahden metrin havaittu lämpötilapoikkeama ja alempana sademäärän poikkeama. Lappi oli siis suhteessa tavanomaiseen yksi Euroopan lämpimimmistä kolkista. Sademääräkartasta nähdään hyvin matalapaineiden kulkema tyypillinen reitti. Ne toivatkin maan etelä- ja keskiosaan selvästi tavanomaista enemmän vettä haitaten paikoin sadonkorjuuta.

Lämpösumma korkealla

Viljelysten kannalta tämä vuosi on ollut sateiden puolesta haasteellinen. Toinen tärkeä osa eli lämpösumma on sen sijaan ollut huippulukemissa.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Tehoisaa lämpösummaa kertyy kasvukauden aikana kun vuorokauden keskilämpötila on yli +5°C. Ylittävä osuus kerryttää siis lämpösummaa. Yllä olevista kuvaajista nähdään (vihreä viiva), että lämpösumma on sekä Jokioisten että Sodankylän asemalla selvästi yli keskiarvon. Molemmilla asemilla saatetaan yltää korkeimpaan lämpösummaan ainakin 50 vuoteen.

Jatkuuko sama meno lokakuussa?

Lokakuu on alkanut hieman tavanomaista lämpimämpänä koko Suomea kokonaisuutena tarkasteltaessa. Viimeisin Euroopan keskuksen kuukausiennuste veikkaa loppukuulle tavanomaista lämpimämpää säätä. Myös Yhdysvaltain CFS kausiennuste ennakoi lokakuusta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpää. Niinpä pelkästään kausiennusteiden pintaraapaisun perusteella lokakuu näyttäisi jatkavan huhtikuussa alkanutta menoa.

Harvinaisen lämmin kesä

Vuodesta 1900 alkaen kulunut kesä oli neljänneksi lämpimin eli ei aivan poikkeuksellinen. Koko Suomen keskilämpötila oli kaksi astetta 1971-2000 keskiarvoa lämpimämpi. Kesällä poikkeamat ovat selvästi pienempiä kuin talvisin, joten kaksikin astetta on suuri ero.

Kulunut kesä oli 0,8 astetta vuoden 2010 kesää lämpimämpi. Monen mielestä 2010 kesä tuntui läkähdyttävältä, mutta ero johtuu monestakin tekijästä. Kesällä 2010 Keski- ja Pohjois-Lappi eivät olleet erityisen lämpimiä vaan melko epävakaisen sään armoilla. Lisäksi viime vuonna kesäkuu oli viileä kuten myös elokuun loppu. Tänä vuonna lämmintä säätä riitti melko tasaisesti aina kesäkuun alusta alkaen ja tällä kertaa myös pohjoiseen.

Kesän keskilämpötilaennätyksiä

Muutamilla paikkakunnilla koettiin mittaushistorian lämpimimmät kesät. Näistä ehkä merkittävin oli Helsingin Kaisaniemen ennätys. Nyt Helsingin kesäennätys kirjataan lukemin +18,3 astetta. Toki on muistettava, että etenkään 1800-luvun havainnot eivät ole täysin verrattavissa nykyhavaintoihin. Kaupungistumisen vaikutusta voidaan arvioida ja yhden menetelmän perusteella 1800-luvulla saattoi esiintyä sellainen kesä, että jos se olisi koettu nyt, olisi lämpötilalukema ollut vielä korkeampi.

Pidemmistä aikasarjoista myös Vaalan ja Vihdin asemilla meni kesän keskilämpötilaennätykset rikki. Asemien mittaushistoria ulottuu noin 70 vuoden päähän.

Mitä kesällä tapahtuikaan?

Tässä on lyhyt lista joistakin säätapahtumista, mitkä sävyttivät tätä kulunutta kesää.

• Kesäkuun alussa poikkeuksellinen hellejakso (viikon ajan +30 asteen helteitä, myös Lapissa hyvin lämmintä)
• Lapissa 4.6. erittäin voimakkaita puuskia (30+ m/s)
• Juhannusta edeltänyt myrsky
• Rankkasateet (mm. Turku, Helsinki)
• Elokuun viimeisen viikonlopun helteet (elokuun ylin lämpötila, erikoista kyllä, mitattiin vasta aivan kuun lopulla)

Kesän sääknoppeja

• Kesän ylin lämpötila: Ylitornion Meltosjärvellä +32,8 astetta (10. kesäkuuta). Viimeksi yhtä korkea kesäkuun lämpötila mitattiin vuonna 1974
• Suurin vuorokausisade: Tornio 24. heinäkuuta 121 mm. Vastaa noin kaksinkertaista kuukauden sademäärää
• Suurin kuukauden sademäärä: Vaala (heinäkuu) 228 mm. Tyypillisesti heinäkuussa 76 mm
• Eniten hellepäiviä: Lahti 36 kpl. Tyypillisesti Lahdessa 17 kpl. Kouvolassa 2010 oli jopa 48 kpl
• Hellepäiviä Suomessa: 46 kpl. Tyypillisesti 38 kpl. Vuonna 2010 yhteensä 57 kpl
• Ylin vuorokauden keskilämpötila: Kouvola +26,4. Vuonna 2010 Kuopiossa +28,9 astetta
• Eniten +30 asteen päiviä: Kouvola & Kruunupyy 7 kpl. Vuonna 2010 Puumalassa 15 kpl
• Korkein yön alin: Kuopio +22,4. Vuonna 2010 Helsinki Kumpula +23,4 astetta

Hurrikaanikausi lähellä maksimia

Pikakatsaus Atlantille, jossa hurrikaanikauden maksimi lähestyy tilastojen mukaan (noin 10. syyskuuta). Katia on parhaillaan ykkösluokan hurrikaani ja se on matkalla kohti länsiluodetta.

Lähde: National Hurricane Center

Hurrikaaneja synnyttävät Itä-Afrikasta Atlantille saapuvat trooppiset aallot liikkuvat länteen. Yksi suurimmista kysymyksistä hurrikaanien reittien suhteen liittyy Yhdysvaltain mantereelta Pohjois-Atlantille liikkuviin keskileveysasteiden matalapaineisiin. Ne yleensä poraavat subtrooppiseen korkeapaineeseen “aukkoja”, joista etelämpänä matkaavat hurrikaanit pääsevät nousemaan kohti pohjoista. Tällä kertaa yksi tällainen matalapaine ja sen kylmä rintama ovat jättäneet portin auki Katialle ja systeemi onkin matkaamassa nyt selvästi kohti luodetta. Tällä hetkellä ennusteen mukaan pohjoisempi matalapaine on kuitenkin matkaamassa sen verran nopeasti pois alueelta, että korkeapaine pääsee vahvistumaan tähän välimaastoon uudestaan, pakottaen Katian ensi viikon aikana palaamaan enemmän läntiselle reitilleen – kohti Yhdysvaltojen itärannikkoa.

Katian osalta se kaikkein suurin kysymys kuuluukin, saapuuko Yhdysvaltain mantereelta uusi voimakkaampi matalapaine ajoissa, jotta se voisi “imaista” Katian mukaansa ennen tämän rantautumista USA:n rannikolle. Tällä hetkellä luotettavimmat globaalit mallit pitävät Katian loppuun saakka merellä, mutta sen reitti on muuttunut päivä päivältä lähemmäksi Yhdysvaltian rannikkoa. Tilannetta kannattaa siis seurata tiiviisti.

Trooppinen myrsky Lee on aivan hetki sitten voimistunut Meksikonlahdelle. Sen ennakoidaan pyörivän usean päivän ajan aivan Louisianan rannikon tuntumassa.
Suurin uhka tästä systeemistä ei näyttäisi olevan tuulet tai mereltä nouseva tulva vaan rankkasateiden aiheuttamat tulvat sisämaassa. Esimerkiksi Euroopan keskuksen malli näyttää paikoin Yhdysvaltain rannikolle kolmessa päivässä yli 300 mm sadetta. Kansallinen hurrikaanikeskus ennustaa paikoin jopa 500 millimetriä sunnuntaihin mennessä. Tämä vastaa tyypillistä suomalaista vuoden sademäärää.

Erittäin rankat sateet eivät ole mikään yllätys, sillä merivesi Meksikonlahdella on paikoin jopa +31 astetta – lähestulkoon ennätyslämmintä.

Tällä hetkellä ollaan siis menossa jo L-kirjaimessa eli nimettyjä trooppisia myrskyjä on ollut jo 12 kappaletta. Pitkän ajan keskiarvo on noin 11 eli nyt ollaan jo saatu keskivertokauden edestä trooppisia myrskyjä Atlantilla, vaikka kausi on vasta kohta puolivälissä.